FIVHA5Kemijoki River Basin DistrictRLisätiedot Ympäristöhallinnon Oiva järjestelmästä, ks linkki allahttp://www.ymparisto.fi/oivaQE1-1 PhytoplanktonCWKasviplanktonin koostumus, runsaussuhteet ja biomassa Järvillä kasviplanktonnäytettä varten nostetaan kasvukaudella ulappa-alueelta 0-2 metrin syvyydestä esimerkiksi 3-5 noutimellista vettä, koska kasviplankton on jakautunut epätasaisesti vesimassaan. Noutimelliset tyhjennetään puhtaaseen havaintopaikan vedellä huuhdeltuun ämpäriin tai saaviin. Tässä näytettä sekoitetaan huolellisesti ensin muovikauhalla, jolloin kasviplankton jakautuu tasaisesti veteen. Näytettä kaadetaan suppilon avulla näytepulloon niin, että pulloon jää ravisteluvara. Rannikkovesissä kokoomanäyte (4-6 näytteenottimellista vettä) kerätään tasavälein pinnan ja kaksinkertaisen näkösyvyyden (max 10 m) syvyydestä. Näytteenottimena käytetään avointa, näytteenottosyvyydessä suljettavaa noudinta (Ruttner, Limnos- malli Isotalo tai putkinoudin).Biomassan laskenta tehdään (Utermöhl, 1958, Olrik ym. 1998, Helcom EC 8/97) siirtokyvetissä laskeutetusta näytteestä käänteismikroskoopilla kahta tai kolmea suurennusta käyttäen. Havaitut taksonit määritetään laji-, suku-, lahko- tai luokkatasolle sillä suurennuksella ja valaistuksella jossa lajituntomerkit ovat parhaiten nähtävissä. Runsaimmin esiintyviä taksoneja pyritään laskemaan vähintään 50 laskentayksikköä, solua, koko rihmaa tai yhdyskuntaa. Analyysissä pyritään laskemaan tietty osa-alue kyvetin pohjan alasta tai vähintään 500 laskentayksikköä/suurennus. Samasta vesikerroksesta otetusta näytteestä määritetään myös a-klorofylli. Klorofylliä määritetään useammin kuin kasviplanktonin koostumusta ja biomassaa.Olrik et al. 1998. Methods for quantitative assessment of phytoplankton in freshwaters, part 1 : sampling, processing, and application in freshwater environmental monitoring programmes. SNV Rapport 4860 (Nordic common method). CEN-prEN 15204:2006 European standard. Water quality - Guidance standard on the enumeration of phytoplankton using inverted microscopy (Utermöhl techinique). HELCOM EC8/97. SFS 5772:1993. Water quality. Determination of chlorophyll a in water. Extraction with ethanol. SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. ja Leppänen, T. 1992. Vesitutkimuksen näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja B 10. Helsinki. 87 s.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE1-2 Other aquatic floraCWMuun vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet (vesikasvit, makrolevät, päällyslevät) Aquatic macrophytes: Lakes: Main belt transect method, can sometimes be substituted with other transect or area survey methods and supported by aerial photography. All methods compatible with CEN standard proposal (prEN 15460 Water Quality) National quality assurance procedure including training programme confirmed during 2006. National approach based on similarity of species composition, type-specific species and share of type specific species with additional indices of abundance. Rannikkovesissä rakkolevävyöhykkeen (Fucus vesiculosus) alaraja ja optimisyvyys sekä peittävyys mitataan sukeltamalla. Päälyslevät (phytobentos): Järvet: Halkaisijaltaan noin 10-15 cm kokoisia kiviä (mahd. paljaita) pysyvästi veden alla oleva kivikko, virtaus pääsääntöisesti saman suuntainen. Joet: Halkaisijaltaan noin 10-15 cm kokoisia kiviä (mahd. paljaita) kohtalaisesta tai nopeahkosta virtauksesta (0,2-0,5 m s-1) pysyvästi veden alla oleva kivikko.Rivers: Considered for some river types, metrics to be developed. Variability in macrophyte communities in running waters in Northern Europe is high. Phytobentos: National type-specific diatom-indices applying indices developed in Central Europe (e.g. IPS, GDI, TDI) Rannikkovesissä ei oteta näytteitä, vaan mittaustulokset tallennetaan suoraan tietokantaan.SFS-EN 14184. Water quality - Guidance standard for the surveying of aquatic macrophytes in running waters. CEN/TC 230/WG 2/TG 3/prEN 15460. Water quality - Guidance standard for the surveying of macrophytes in lakes. Standardiluonnos. CEN/TC 230/WG 2/TG 8/ prEN 14996. Water quality - Guidance on assuring the quality of biological and ecological assessments in the aquatic environment. Standardiluonnos. Eloranta P. 2004a: Perifytonmääritys luonnonalustoilta. Julkaisussa: Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät (Ruoppa M., Heinonen P. toim.). Suomen ympäristö 682. SYKE Helsinki. s. 23-26. [Periphyton sampling using natural substrates. In: Biological water assessment methods used in Finland. In Finnish] Eloranta P. 2004b: Piilevät. Julkaisussa: Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät (Ruoppa M., Heinonen P. toim.). Suomen ympäristö 682. SYKE Helsinki. s. 26-32. [Diatoms. In: Biological water assessment methods used in Finland. In Finnish] SFS-EN 13946. Water Quality - Guidance standard for the routine sampling and pretreatment of benthic diatoms from rivers. SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling. Bäck S., Ruuskanen A. 2000. Distribution and maximum growth depth of Fucus vesiculosus along the Finnish coastline. MB 136:303-307.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon. National quality assurance procedure including training programme confirmed during 2006. Rannikkovesissä makrofyyttimittausten yhdenmukaisuus varmistetaan ensimmäisen kenttäkauden interkalibroinnilla ja sillä että mittauksia tekee vain muutama henkilö.-QE1-3 Benthic invertebratesCWPohjaeläimet Seurannan tavoitteena on seurata taksonikoostumusta, runsaussuhteita, monimuotoisuustasoa, herkkien ja epäherkkien taksonien suhdetta ja tärkeiden taksonomisten ryhmien esiintymistä. Järvet: seuranta painottuu syvänteisiin, joissa standardin SFS 5076 mukainen Ekman-näytteenotto syys-lokakuussa. Aloitettu joillakin järvillä kivikkolitoraalin pohjaeläinseuranta, näytteenotto syksyllä standardin SFS 5077 mukaista potkuhaavintaa soveltaen. Joet: näytteenotto syksyllä koskihabitaateista standardin SFS 5077 mukaisesti potkuhaavilla. Rannikkovesissä pohjaeläimistön lajistoa, runsaussuhteita ja biomassaa seurataan perusseurantaan ja toiminnalliseen seurantaan määritellyillä paikoilla. Näytteenotto suoritetaan kvantitatiivisilla me-netelmillä, jotka on kuvattu standardeissa SFS-5076 ja SFS-5730. Näytteenottoväline on Ekman-noudin, tai van Veen noudin, kun paikka on ulompana saaristossa, jolloin käytetään suurempaa näytteenottovenettä.Poiminta laboratoriossa erikseen ohjeistettalla tavalla. Määritys pääsääntöisesti lajitasolle lukuunottamatta erikseen ohjeistettavia poikkeuksia. Rannikkovesien pohjaeläinnäytteet seulotaan kahden seulan läpi (1 mm ja 0,5 mm) Näytteet poimitaan laboratoriossa ja määritetään mahdollisimman tarkalle taksonomiselle tasolle ja punnitaan.Littoral: SFS-EN 28265 Water quality. Design and use of quantitative samplers for benthic macro-invertebrates on stony substrata in shallow freshwaters (ISO 8265:1988). SFS-EN 27828 Water quality. Methods of biological sampling. Guidance on handnet sampling of aquatic benthic macro-invertebrates (ISO 7828:1985). Profundal: SFS 5076, Water quality. Sampling of the bottom fauna on soft bottoms with an Ekman grab. Also used: SFS 5730. Water quality. Sampling of the bottom fauna and sediments on soft bottoms with tube sampler. Rivers: SFS 5077 Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä (Handnet sampling of the bottom fauna in running waters) SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE3-1General ParametersCWKemialliset ja fysikaalis-kemialliset yleiset laatutekijät ovat happipitoisuus, ravinnepitoisuus, suolaisuus, pH ja alkaliniteetti sekä humuksen määrää kuvaava veden väri. Näkösyvyys mitataan aina vesinäytteenoton yhteydessä. Lämpötila mitataan vesinäytteenoton yhteydessä järvissä ja rannikkovesissä vertikaalisarjana yleensä syvännealueella. Joesta lämpötila mitataan joko 1 m syvyydestä tai keskisyvyydestä yleensä sillalta. Näytteenottimena käytetään avointa, näytteenottosyvyydessä suljettavaa noudinta (Ruttner, Limnos- malli Isotalo tai putkinoudin), johon lämpömittari on kiinnitetty.Secchi depth is analysed with a white disc. O2 is analysed by Winkler's method. Conductivity is analysed with a platinum electrode (at 25 oC). Alkalinity is analysed titrimetrically (interpoint pH 4.5, endpoint pH 4.2) or Gran-alkalinity. The pH level is measured potentiometrically (at 25 oC) . Tot-N determination is initiated by digestion with peroxodisulphate, followed by reduction of NO3 with a Cd amalgam and determination of NO2 by the azo colour method. NO3-N and NO2-N are analysed using the same basic procedure as described above and NH4-N is analysed by the indophenol blue method. Tot-P and RP are analysed by the molybdenum blue method with ascorbic acid as a reductant; in Tot-P analysis peroxodisulphate digestion is used. Dissolved reactive P (DRP) is analysed as RP from a filtered (Nuclepore polycarbonate 0.4 µm) sample.SFS-EN 25813:1996. Veden laatu. Liuenneen hapen määritys. Jodometrinen menetelmä.Water quality. Determination of dissolved oxygen. Iodometric method (ISO 5813:1983). SFS-EN 27888:1994. Veden laatu. Sähkönjohtavuuden määritys Water quality. Determination of electrical conductivity (ISO 7888:1985). SFS 3021. Veden pH-arvon määritys. Determination of pH-value of water. VYH (NBWE) 1987. In house method for Gran-alkalinity. Based on Mackereth F.J.H., Heron J., Talling J.F. Water Analysis: Some revised methods for limnologist, Scientific publication no. 36, Freshwater Biological Association, Englanti 1978. SFS-EN 1189. Veden laatu. Fosforin määritys spektrometrisellä ammoniummolybdaattimenetelmällä. (kumottu). Korvaava: SFS-EN ISO 6878:en. Water quality. Determination of phosphorus. Ammonium molybdate spectrometric method (ISO 6878:2004). SFS-EN ISO 11905-1. Veden laatu. Typen määritys. Osa 1: Peroksodisulfaattihapetus. Water quality. Determination of nitrogen. Part 1: Method using oxidative digestion with peroxodisulfate (ISO 11905-1:1997) SFS 3032. Veden ammoniumtypen määritys. Determination of ammonia nitrogen of water. SFS 3030. Veden nitriitti- ja nitraattitypen summan määritys. Determination of the sum of nitrite and nitrate nitrogen in water SFS 3029. Veden nitriittitypen määritys. Determination of the nitrite nitrogen in water. SFS-EN 25667-1 and -2. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). ISO 5667-4:1987. Water quality.Sampling. Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality. Sampling. Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality. Sampling. Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus laboratorioiden akkreditoinilla sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja ajallinen vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE3-2 Priority SubstancesCWRyhmään kuuluvat seuraavat 33 ainetta tai aineryhmää: Alakloori, antraseeni, atratsiini, bentseeni, pentabromidifenyylieetteri, kadmium ja kadmiumyhdisteet, C10-13-kloorialkaanit, klorfenvinfossi, klorpyrifossi, 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), diu-roni, endsulfaani, fluoranteeni, heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni, heksakloorisykloheksaani, isoproturoni, lyijy ja lyijy-yhdisteet, elohopea ja elohopeayhdisteet, naftaleeni, nikkeli ja nikkeliyhdisteet, nonyylifenolit, oktyylifenolit, penta-klooribentseeni, pentakloorifenoli, polyaromaattiset hiilivedyt (bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(k)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni ja indeno(1,2,3-cd)pyreeni)), simatsiini, tributyylitinayhdisteet, triklooribentseenit (kaikki isomeerit), trikloorimetaani ja trifluraliini. Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13-kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.Water quality - Sampling ISO 5667 Parts 1-5 and 6. DIN EN 12673: 1998. Gas chromatographic determination of some selected chlorophenols in water ISO 15680. Determination of trace elements by atomic absorption spectrometry with graphite furnace EN 13506: 2002. Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry EN ISO 10301: 1997. Determination of highly volatile halogenated hydrocarbons. Gas-chromatographic methods EN ISO 10695: 2000. Determination of selected organic nitrogen and phosphorus compounds. Gas chromatographic methods (liq-uid/liquid or liquid-solid extraction followed by gas chromatography) EN ISO 11369: 1997. Determination of selected plant treatment agents. Method using high performance liquid chromatography (HPLC) with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1996. Determination of certain organochlorine insecticides, polychlorinated biphenyls and chlorobenzenes. Gas chroma-tographic method after liquid-liquid extraction. ISO 15680: 2003. Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption. ISO 17294-2: 2003. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 2: Determination of 62 elements (ISO 17294-2:2003). ISO 17993: 2002. Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluorescence detection after liquid-liquid extraction. ISO CD 18857-1. Determination of selected alkylphenols using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method ISO DIS 18856: 2004. A method for the determination of phthalates in water after solid phase extraction and gas chromatography/mass spectrometry. ISO/DIS 17353: 2002. Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic method. USEPA Methods 637 and 640 - HPLC-UV, USEPA 8270C - GC-MS, ISO 8165-1 and 2:1999, EN 12918:1999, USEPA 507, GC-NPD.Näytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. -QE3-3 Non priority specific pollutantsCWRyhmään kuuluvat seuraavat 27 ainetta tai aineryhmää: a) Aldriini, dieldriini, endriini, isodriini, DDT (para-para-DDT), hiilitetrakloridi, tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) ja trikloo-rieteeni (trikloorietyleeni) b) Syanidit ja fluoridit sekä seuraavat metallit ja metalloidit ja niiden yhdisteet: sinkki, kupari, kromi, seleeni, arseeni, antimoni, molybdeeni, tina, barium, beryllium, boori, uraani, vanadiini, koboltti, tallium, telluuri ja hopea. Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13 -kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.Water quality - Sampling ISO 5667 Parts 1-5 and 6. DIN EN 12673: 1998. Gas chromatographic determination of some selected chlorophenols in water ISO 15680. Determination of trace elements by atomic absorption spectrometry with graphite furnace EN 13506: 2002. Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry EN ISO 10301: 1997. Determination of highly volatile halogenated hydrocarbons. Gas-chromatographic methods EN ISO 10695: 2000. Determination of selected organic nitrogen and phosphorus compounds. Gas chromatographic methods (liq-uid/liquid or liquid-solid extraction followed by gas chromatography) EN ISO 11369: 1997. Determination of selected plant treatment agents. Method using high performance liquid chromatography (HPLC) with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1996. Determination of certain organochlorine insecticides, polychlorinated biphenyls and chlorobenzenes. Gas chroma-tographic method after liquid-liquid extraction. ISO 15680: 2003. Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption. ISO 17294-2: 2003. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 2: Determination of 62 elements (ISO 17294-2:2003). ISO 17993: 2002. Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluorescence detection after liquid-liquid extraction. ISO CD 18857-1. Determination of selected alkylphenols using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method ISO DIS 18856: 2004. A method for the determination of phthalates in water after solid phase extraction and gas chromatography/mass spectrometry. ISO/DIS 17353: 2002. Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic method. USEPA Methods 637 and 640 - HPLC-UV, USEPA 8270C - GC-MS, ISO 8165-1 and 2:1999, EN 12918:1999, USEPA 507, GC-NPD.Näytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella.-QE3-4 Other national pollutantsCWRyhmään kuuluvat seuraavat 15 ainetta tai aineryhmää: Klooribentseeni, 1,2-diklooribentseeni, 1,4-diklooribentseeni, bentsyylibutyyliftalaatti (BBP), dibutyyliftalaatti (DBP), resor-sinoli (1,3-bentseenidioli), (bentsotiatsoli-2-yylitio) metyylitiosyanaatti (TCMTB), bentsotiatsoli-2-tioli, bronopoli, dimetoaat-ti, MCPA, metamitroni, prokloratsi), etyleenitiourea ja tribenuroni-metyyli (metyyli-2-(3-(4-metoksi-6-metyyli-1,3,5-triatsiini-2-yyli)3-metyyliureidosulfonyyli)bentsoaatti). Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13-kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.ISO 5667 Parts 1-6. Water quality Sampling. SFS-EN 12673 - Tiettyjen kloorifenolien kaasukromatografinen määritys vedestä ISO 15680: 2003 - Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption SFS-EN 13506: 2002 - Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry SFS-EN ISO 10301: 1997 - Helposti haihtuvien halogenoitujen hiilivetyjen määritys kaasukromatografisesti SFS-EN ISO 10695: 2000 - Tiettyjen orgaanisten typpi- ja fosforiyhdisteiden määritys kaasukromatografisilla menetelmillä SFS-EN ISO 11369: 1997 - Determination of selected plant treatment agents using high performance liquid chromatogra-phy with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1997 - Tiettyjen organokloori-insektisidien, polykloorattujen bifenyylien ja klooribentseenien määritys kaa-sukromatografisesti liuotinuuton jälkeen SFS-EN ISO 15680: 2003 - Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naph-thalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption SFS-EN ISO 17294-2: 2003 - Application of inductively coupled plasma mass spectrometry. Part 2: Determination of 62 elements SFS-EN ISO 17993: 2004 - Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluores-cence detection after liquid-liquid extraction ISO CD 18857-1 - Determination of selected alkylphenols. Part 1: Method for non-filtered samples using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method for selected alkylphenols SFS-EN ISO 18856: 2004 - Determination of selected phthalates using gas chromatography/mass spectrometry SFS-EN 17353: 2002 - Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic methodNäytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella.-QE1-1 PhytoplanktonLWKasviplanktonin koostumus, runsaussuhteet ja biomassa Järvillä kasviplanktonnäytettä varten nostetaan kasvukaudella ulappa-alueelta 0-2 metrin syvyydestä esimerkiksi 3-5 noutimellista vettä, koska kasviplankton on jakautunut epätasaisesti vesimassaan. Noutimelliset tyhjennetään puhtaaseen havaintopaikan vedellä huuhdeltuun ämpäriin tai saaviin. Tässä näytettä sekoitetaan huolellisesti ensin muovikauhalla, jolloin kasviplankton jakautuu tasaisesti veteen. Näytettä kaadetaan suppilon avulla näytepulloon niin, että pulloon jää ravisteluvara. Rannikkovesissä kokoomanäyte (4-6 näytteenottimellista vettä) kerätään tasavälein pinnan ja kaksinkertaisen näkösyvyyden (max 10 m) syvyydestä. Näytteenottimena käytetään avointa, näytteenottosyvyydessä suljettavaa noudinta (Ruttner, Limnos- malli Isotalo tai putkinoudin).Biomassan laskenta tehdään (Utermöhl, 1958, Olrik ym. 1998, Helcom EC 8/97) siirtokyvetissä laskeutetusta näytteestä käänteismikroskoopilla kahta tai kolmea suurennusta käyttäen. Havaitut taksonit määritetään laji-, suku-, lahko- tai luokkatasolle sillä suurennuksella ja valaistuksella jossa lajituntomerkit ovat parhaiten nähtävissä. Runsaimmin esiintyviä taksoneja pyritään laskemaan vähintään 50 laskentayksikköä, solua, koko rihmaa tai yhdyskuntaa. Analyysissä pyritään laskemaan tietty osa-alue kyvetin pohjan alasta tai vähintään 500 laskentayksikköä/suurennus. Samasta vesikerroksesta otetusta näytteestä määritetään myös a-klorofylli. Klorofylliä määritetään useammin kuin kasviplanktonin koostumusta ja biomassaa.Olrik et al. 1998. Methods for quantitative assessment of phytoplankton in freshwaters, part 1 : sampling, processing, and application in freshwater environmental monitoring programmes. SNV Rapport 4860 (Nordic common method). CEN-prEN 15204:2006 European standard. Water quality - Guidance standard on the enumeration of phytoplankton using inverted microscopy (Utermöhl techinique). HELCOM EC8/97. SFS 5772:1993. Water quality. Determination of chlorophyll a in water. Extraction with ethanol. SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. ja Leppänen, T. 1992. Vesitutkimuksen näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja B 10. Helsinki. 87 s.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE1-2 Other aquatic floraLWMuun vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet (vesikasvit, makrolevät, päällyslevät) Aquatic macrophytes: Lakes: Main belt transect method, can sometimes be substituted with other transect or area survey methods and supported by aerial photography. All methods compatible with CEN standard proposal (prEN 15460 Water Quality) National quality assurance procedure including training programme confirmed during 2006. National approach based on similarity of species composition, type-specific species and share of type specific species with additional indices of abundance. Rannikkovesissä rakkolevävyöhykkeen (Fucus vesiculosus) alaraja ja optimisyvyys sekä peittävyys mitataan sukeltamalla. Päälyslevät (phytobentos): Järvet: Halkaisijaltaan noin 10-15 cm kokoisia kiviä (mahd. paljaita) pysyvästi veden alla oleva kivikko, virtaus pääsääntöisesti saman suuntainen. Joet: Halkaisijaltaan noin 10-15 cm kokoisia kiviä (mahd. paljaita) kohtalaisesta tai nopeahkosta virtauksesta (0,2-0,5 m s-1) pysyvästi veden alla oleva kivikko.Rivers: Considered for some river types, metrics to be developed. Variability in macrophyte communities in running waters in Northern Europe is high. Phytobentos: National type-specific diatom-indices applying indices developed in Central Europe (e.g. IPS, GDI, TDI) Rannikkovesissä ei oteta näytteitä, vaan mittaustulokset tallennetaan suoraan tietokantaan.SFS-EN 14184. Water quality - Guidance standard for the surveying of aquatic macrophytes in running waters. CEN/TC 230/WG 2/TG 3/prEN 15460. Water quality - Guidance standard for the surveying of macrophytes in lakes. Standardiluonnos. CEN/TC 230/WG 2/TG 8/ prEN 14996. Water quality - Guidance on assuring the quality of biological and ecological assessments in the aquatic environment. Standardiluonnos. Eloranta P. 2004a: Perifytonmääritys luonnonalustoilta. Julkaisussa: Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät (Ruoppa M., Heinonen P. toim.). Suomen ympäristö 682. SYKE Helsinki. s. 23-26. [Periphyton sampling using natural substrates. In: Biological water assessment methods used in Finland. In Finnish] Eloranta P. 2004b: Piilevät. Julkaisussa: Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät (Ruoppa M., Heinonen P. toim.). Suomen ympäristö 682. SYKE Helsinki. s. 26-32. [Diatoms. In: Biological water assessment methods used in Finland. In Finnish] SFS-EN 13946. Water Quality - Guidance standard for the routine sampling and pretreatment of benthic diatoms from rivers. SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling. Bäck S., Ruuskanen A. 2000. Distribution and maximum growth depth of Fucus vesiculosus along the Finnish coastline. MB 136:303-307.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon. National quality assurance procedure including training programme confirmed during 2006. Rannikkovesissä makrofyyttimittausten yhdenmukaisuus varmistetaan ensimmäisen kenttäkauden interkalibroinnilla ja sillä että mittauksia tekee vain muutama henkilö.-QE1-3 Benthic invertebratesLWPohjaeläimet Seurannan tavoitteena on seurata taksonikoostumusta, runsaussuhteita, monimuotoisuustasoa, herkkien ja epäherkkien taksonien suhdetta ja tärkeiden taksonomisten ryhmien esiintymistä. Järvet: seuranta painottuu syvänteisiin, joissa standardin SFS 5076 mukainen Ekman-näytteenotto syys-lokakuussa. Aloitettu joillakin järvillä kivikkolitoraalin pohjaeläinseuranta, näytteenotto syksyllä standardin SFS 5077 mukaista potkuhaavintaa soveltaen. Joet: näytteenotto syksyllä koskihabitaateista standardin SFS 5077 mukaisesti potkuhaavilla. Rannikkovesissä pohjaeläimistön lajistoa, runsaussuhteita ja biomassaa seurataan perusseurantaan ja toiminnalliseen seurantaan määritellyillä paikoilla. Näytteenotto suoritetaan kvantitatiivisilla me-netelmillä, jotka on kuvattu standardeissa SFS-5076 ja SFS-5730. Näytteenottoväline on Ekman-noudin, tai van Veen noudin, kun paikka on ulompana saaristossa, jolloin käytetään suurempaa näytteenottovenettä.Poiminta laboratoriossa erikseen ohjeistettalla tavalla. Määritys pääsääntöisesti lajitasolle lukuunottamatta erikseen ohjeistettavia poikkeuksia. Rannikkovesien pohjaeläinnäytteet seulotaan kahden seulan läpi (1 mm ja 0,5 mm) Näytteet poimitaan laboratoriossa ja määritetään mahdollisimman tarkalle taksonomiselle tasolle ja punnitaan.Littoral: SFS-EN 28265 Water quality. Design and use of quantitative samplers for benthic macro-invertebrates on stony substrata in shallow freshwaters (ISO 8265:1988). SFS-EN 27828 Water quality. Methods of biological sampling. Guidance on handnet sampling of aquatic benthic macro-invertebrates (ISO 7828:1985). Profundal: SFS 5076, Water quality. Sampling of the bottom fauna on soft bottoms with an Ekman grab. Also used: SFS 5730. Water quality. Sampling of the bottom fauna and sediments on soft bottoms with tube sampler. Rivers: SFS 5077 Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä (Handnet sampling of the bottom fauna in running waters) SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE1-4 FishLWKalojen koostumus, runsaussuhteet ja ikärakenne Käytetyt menetelmät ovat CEN-standartoidut sähkökalastus virtavesien koskipaikoissa ja Nordic-verkkokoekalastus järvissä. Lakes: A national fish index under development planned to include metrics such as: number of fish species, cpue as total number of individuals and total biomass/net/night, biomass proportion of cyprinids, biomass proportion of predatory percids, occurrence of indicator species. Intetntion to participate inintercalibration of fish based classification tools for lakes. Rivers: A national fish index is under development, planned to be based on metrics such as number of fish species, number of 0+ salmonids per unit area, number of cyprinids per unit area, proportion of individuals of sensitive species, proportion of tolerant species. Also participation in the forthcoming project EFI+ (European Fish Index) and intercalibration of fish based classification tools for rivers.SFS-EN 14757 Water quality - Sampling of fish with multi-mesh gillnets. SFS-EN 14011 Water quality - Sampling of fish with electricity. CEN 14962: 2005 Water quality - Guidance on the scope and selection of fish sampling methods SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu huolehtimalla näytteenottajien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella.-QE2-4-1 Water flowLWVirtauksen määrä ja dynamiikka järvissä Järvistä pyritään usein mittaaman lähtevä virtaama eli menovirtaama. Tekniikka on sama kuin joissa niin, että virtaaman mittaukset tehdään järven alapuolisessa joessa ja vedenkorkeus mitataan itse järvessä. Miltei kaikkien Suomen suurien järvien päivittäinen menovirtaama ja vedenkorkeus tunnetaan. Järveen laskevat virtaamat (tulovirtaamat) pystytään harvoin kattamaan täysin suoranaisilla mittauksilla, mutta niistä on usein käytettävissä melko tarkka laskelma. Virtaamista tuotetaan vuorokausiarvot ympäristötietojärjestelmään (HERTTA). Virtaamien hetkelliset arvot (tuntiarvot) kerätään HYDRO-TEMPO tietokantaan. Ympäristöhallinnossa on hydrologisten aineistojen laskenta- ja raportointiohjelmisto HYD-VALIKKO, joka sisältää useita tilastollisia sovelluksia virtaama-aineistojen tarkasteluun.ISO/TC118 laatii ja päivittää hydrometrian standardeja (lukumäärä yli 50), joissa ohjeistetaan keskeiset virtaaman ja vedenkorkeuden mittausmenetelmät. CEN/TC318 laatii vastaavia eurooppalaisia standardia, jotka kattavat toistaseksi virtaaman mittaamisen siivikolla. Ympäristöhallinnossa vedenkorkeuden ja virtaaman mittaaminen on ohjeistettu lisäksi hydrologisessa laatujärjestelmässä, joka perustuu em. standardeihin.Ympäristöhallinnon keräämät jokien virtaama-aineistot ovat yleisesti melko luotettavia johtuen henkilöstön ammattitaidosta ja koulutuksesta sekä yhtenäisistä standardeista. Vuonna 2007 valmistuu virtaama-aineistojen tuottamiseen tarkoitettu ohjelmisto, jolla datan epävarmuutta voidaan arvioida kvantitatiivisesti mm. tarkastelemalla yksitäisten mittausten poikkeamia purkautumistaulukoiden mukaisista arvoista.-QE2-5-1 Lake depth variationLWJärven syvyyden vaihtelu Suomen yli 0,5 ha järvien kokonaispinta-alasta (28 853 km2) on syvyyskartoitettu noin 85%. Noin 21 000 km2:n alueelta on käytettävissä hyvät tai tyydyttävät tiedot järvien syvyyssuhteista. Lopuista tiedot täydentyvät uudis- ja täydennyskartoitusten edetessä.Syvyysaineistot ovat maanmittauslaitoksen maastotietokannan aineistoina ja ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoina. Ympäristötietojärjestelmään (Hertta) on laskettu kattavan syvyysaineiston omaavilta järviltä niitä kuvaavat fysiografiset tunnusluvut. Järvisyvyysaineistot ovat paikkatietoaineistoja ja niiden käsittely tapahtuu paikkatieto-ohjelmilla.Ympäristöhallinolla on oma syvyyskartoitusten laatujärjestelmä. IHO standard S-44 on kansainvälinen standardi hydrografisille mittauksille. Syvyyskartoitukset tehdään mittaustarkkuudeltaan tämän standarsin luokkiin 2 ja 3.Käytössä olevat syvyysaineistot ovat 1850-luvun ja nykyhetken välillä tuotettuja ja tuona aikana mittaus- ja kartantuotannon menetelmät sekä niiden avulla saavutettavat tarkkuudet ovat muuttuneet huomattavasti. 1970-luvun alusta lähtien ympäristöhallinnon ja sen edeltäjien syvyysaineistot on tuotettu MML:n kanssa sovitulla tarkkustasolla. Aineisto ei ole täysin tasalaatuista.-QE3-1General ParametersLWKemialliset ja fysikaalis-kemialliset yleiset laatutekijät ovat happipitoisuus, ravinnepitoisuus, suolaisuus, pH ja alkaliniteetti sekä humuksen määrää kuvaava veden väri. Näkösyvyys mitataan aina vesinäytteenoton yhteydessä. Lämpötila mitataan vesinäytteenoton yhteydessä järvissä ja rannikkovesissä vertikaalisarjana yleensä syvännealueella. Joesta lämpötila mitataan joko 1 m syvyydestä tai keskisyvyydestä yleensä sillalta. Näytteenottimena käytetään avointa, näytteenottosyvyydessä suljettavaa noudinta (Ruttner, Limnos- malli Isotalo tai putkinoudin), johon lämpömittari on kiinnitetty.Secchi depth is analysed with a white disc. O2 is analysed by Winkler's method. Conductivity is analysed with a platinum electrode (at 25 oC). Alkalinity is analysed titrimetrically (interpoint pH 4.5, endpoint pH 4.2) or Gran-alkalinity. The pH level is measured potentiometrically (at 25 oC) . Tot-N determination is initiated by digestion with peroxodisulphate, followed by reduction of NO3 with a Cd amalgam and determination of NO2 by the azo colour method. NO3-N and NO2-N are analysed using the same basic procedure as described above and NH4-N is analysed by the indophenol blue method. Tot-P and RP are analysed by the molybdenum blue method with ascorbic acid as a reductant; in Tot-P analysis peroxodisulphate digestion is used. Dissolved reactive P (DRP) is analysed as RP from a filtered (Nuclepore polycarbonate 0.4 µm) sample.SFS-EN 25813:1996. Veden laatu. Liuenneen hapen määritys. Jodometrinen menetelmä.Water quality. Determination of dissolved oxygen. Iodometric method (ISO 5813:1983). SFS-EN 27888:1994. Veden laatu. Sähkönjohtavuuden määritys Water quality. Determination of electrical conductivity (ISO 7888:1985). SFS 3021. Veden pH-arvon määritys. Determination of pH-value of water. VYH (NBWE) 1987. In house method for Gran-alkalinity. Based on Mackereth F.J.H., Heron J., Talling J.F. Water Analysis: Some revised methods for limnologist, Scientific publication no. 36, Freshwater Biological Association, Englanti 1978. SFS-EN 1189. Veden laatu. Fosforin määritys spektrometrisellä ammoniummolybdaattimenetelmällä. (kumottu). Korvaava: SFS-EN ISO 6878:en. Water quality. Determination of phosphorus. Ammonium molybdate spectrometric method (ISO 6878:2004). SFS-EN ISO 11905-1. Veden laatu. Typen määritys. Osa 1: Peroksodisulfaattihapetus. Water quality. Determination of nitrogen. Part 1: Method using oxidative digestion with peroxodisulfate (ISO 11905-1:1997) SFS 3032. Veden ammoniumtypen määritys. Determination of ammonia nitrogen of water. SFS 3030. Veden nitriitti- ja nitraattitypen summan määritys. Determination of the sum of nitrite and nitrate nitrogen in water SFS 3029. Veden nitriittitypen määritys. Determination of the nitrite nitrogen in water. SFS-EN 25667-1 and -2. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). ISO 5667-4:1987. Water quality.Sampling. Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality. Sampling. Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality. Sampling. Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus laboratorioiden akkreditoinilla sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja ajallinen vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE3-2 Priority SubstancesLWRyhmään kuuluvat seuraavat 33 ainetta tai aineryhmää: Alakloori, antraseeni, atratsiini, bentseeni, pentabromidifenyylieetteri, kadmium ja kadmiumyhdisteet, C10-13-kloorialkaanit, klorfenvinfossi, klorpyrifossi, 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), diu-roni, endsulfaani, fluoranteeni, heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni, heksakloorisykloheksaani, isoproturoni, lyijy ja lyijy-yhdisteet, elohopea ja elohopeayhdisteet, naftaleeni, nikkeli ja nikkeliyhdisteet, nonyylifenolit, oktyylifenolit, penta-klooribentseeni, pentakloorifenoli, polyaromaattiset hiilivedyt (bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(k)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni ja indeno(1,2,3-cd)pyreeni)), simatsiini, tributyylitinayhdisteet, triklooribentseenit (kaikki isomeerit), trikloorimetaani ja trifluraliini. Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13-kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.Water quality - Sampling ISO 5667 Parts 1-5 and 6. DIN EN 12673: 1998. Gas chromatographic determination of some selected chlorophenols in water ISO 15680. Determination of trace elements by atomic absorption spectrometry with graphite furnace EN 13506: 2002. Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry EN ISO 10301: 1997. Determination of highly volatile halogenated hydrocarbons. Gas-chromatographic methods EN ISO 10695: 2000. Determination of selected organic nitrogen and phosphorus compounds. Gas chromatographic methods (liq-uid/liquid or liquid-solid extraction followed by gas chromatography) EN ISO 11369: 1997. Determination of selected plant treatment agents. Method using high performance liquid chromatography (HPLC) with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1996. Determination of certain organochlorine insecticides, polychlorinated biphenyls and chlorobenzenes. Gas chroma-tographic method after liquid-liquid extraction. ISO 15680: 2003. Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption. ISO 17294-2: 2003. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 2: Determination of 62 elements (ISO 17294-2:2003). ISO 17993: 2002. Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluorescence detection after liquid-liquid extraction. ISO CD 18857-1. Determination of selected alkylphenols using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method ISO DIS 18856: 2004. A method for the determination of phthalates in water after solid phase extraction and gas chromatography/mass spectrometry. ISO/DIS 17353: 2002. Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic method. USEPA Methods 637 and 640 - HPLC-UV, USEPA 8270C - GC-MS, ISO 8165-1 and 2:1999, EN 12918:1999, USEPA 507, GC-NPD.Näytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. -QE3-3 Non priority specific pollutantsLWRyhmään kuuluvat seuraavat 27 ainetta tai aineryhmää: a) Aldriini, dieldriini, endriini, isodriini, DDT (para-para-DDT), hiilitetrakloridi, tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) ja trikloo-rieteeni (trikloorietyleeni) b) Syanidit ja fluoridit sekä seuraavat metallit ja metalloidit ja niiden yhdisteet: sinkki, kupari, kromi, seleeni, arseeni, antimoni, molybdeeni, tina, barium, beryllium, boori, uraani, vanadiini, koboltti, tallium, telluuri ja hopea. Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13 -kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.Water quality - Sampling ISO 5667 Parts 1-5 and 6. DIN EN 12673: 1998. Gas chromatographic determination of some selected chlorophenols in water ISO 15680. Determination of trace elements by atomic absorption spectrometry with graphite furnace EN 13506: 2002. Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry EN ISO 10301: 1997. Determination of highly volatile halogenated hydrocarbons. Gas-chromatographic methods EN ISO 10695: 2000. Determination of selected organic nitrogen and phosphorus compounds. Gas chromatographic methods (liq-uid/liquid or liquid-solid extraction followed by gas chromatography) EN ISO 11369: 1997. Determination of selected plant treatment agents. Method using high performance liquid chromatography (HPLC) with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1996. Determination of certain organochlorine insecticides, polychlorinated biphenyls and chlorobenzenes. Gas chroma-tographic method after liquid-liquid extraction. ISO 15680: 2003. Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption. ISO 17294-2: 2003. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 2: Determination of 62 elements (ISO 17294-2:2003). ISO 17993: 2002. Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluorescence detection after liquid-liquid extraction. ISO CD 18857-1. Determination of selected alkylphenols using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method ISO DIS 18856: 2004. A method for the determination of phthalates in water after solid phase extraction and gas chromatography/mass spectrometry. ISO/DIS 17353: 2002. Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic method. USEPA Methods 637 and 640 - HPLC-UV, USEPA 8270C - GC-MS, ISO 8165-1 and 2:1999, EN 12918:1999, USEPA 507, GC-NPD.Näytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella.-QE3-4 Other national pollutantsLWRyhmään kuuluvat seuraavat 15 ainetta tai aineryhmää: Klooribentseeni, 1,2-diklooribentseeni, 1,4-diklooribentseeni, bentsyylibutyyliftalaatti (BBP), dibutyyliftalaatti (DBP), resor-sinoli (1,3-bentseenidioli), (bentsotiatsoli-2-yylitio) metyylitiosyanaatti (TCMTB), bentsotiatsoli-2-tioli, bronopoli, dimetoaat-ti, MCPA, metamitroni, prokloratsi), etyleenitiourea ja tribenuroni-metyyli (metyyli-2-(3-(4-metoksi-6-metyyli-1,3,5-triatsiini-2-yyli)3-metyyliureidosulfonyyli)bentsoaatti). Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13-kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.ISO 5667 Parts 1-6. Water quality Sampling. SFS-EN 12673 - Tiettyjen kloorifenolien kaasukromatografinen määritys vedestä ISO 15680: 2003 - Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption SFS-EN 13506: 2002 - Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry SFS-EN ISO 10301: 1997 - Helposti haihtuvien halogenoitujen hiilivetyjen määritys kaasukromatografisesti SFS-EN ISO 10695: 2000 - Tiettyjen orgaanisten typpi- ja fosforiyhdisteiden määritys kaasukromatografisilla menetelmillä SFS-EN ISO 11369: 1997 - Determination of selected plant treatment agents using high performance liquid chromatogra-phy with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1997 - Tiettyjen organokloori-insektisidien, polykloorattujen bifenyylien ja klooribentseenien määritys kaa-sukromatografisesti liuotinuuton jälkeen SFS-EN ISO 15680: 2003 - Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naph-thalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption SFS-EN ISO 17294-2: 2003 - Application of inductively coupled plasma mass spectrometry. Part 2: Determination of 62 elements SFS-EN ISO 17993: 2004 - Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluores-cence detection after liquid-liquid extraction ISO CD 18857-1 - Determination of selected alkylphenols. Part 1: Method for non-filtered samples using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method for selected alkylphenols SFS-EN ISO 18856: 2004 - Determination of selected phthalates using gas chromatography/mass spectrometry SFS-EN 17353: 2002 - Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic methodNäytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella.-QE1-2 Other aquatic floraRWMuun vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet (vesikasvit, makrolevät, päällyslevät) Aquatic macrophytes: Lakes: Main belt transect method, can sometimes be substituted with other transect or area survey methods and supported by aerial photography. All methods compatible with CEN standard proposal (prEN 15460 Water Quality) National quality assurance procedure including training programme confirmed during 2006. National approach based on similarity of species composition, type-specific species and share of type specific species with additional indices of abundance. Rannikkovesissä rakkolevävyöhykkeen (Fucus vesiculosus) alaraja ja optimisyvyys sekä peittävyys mitataan sukeltamalla. Päälyslevät (phytobentos): Järvet: Halkaisijaltaan noin 10-15 cm kokoisia kiviä (mahd. paljaita) pysyvästi veden alla oleva kivikko, virtaus pääsääntöisesti saman suuntainen. Joet: Halkaisijaltaan noin 10-15 cm kokoisia kiviä (mahd. paljaita) kohtalaisesta tai nopeahkosta virtauksesta (0,2-0,5 m s-1) pysyvästi veden alla oleva kivikko.Rivers: Considered for some river types, metrics to be developed. Variability in macrophyte communities in running waters in Northern Europe is high. Phytobentos: National type-specific diatom-indices applying indices developed in Central Europe (e.g. IPS, GDI, TDI) Rannikkovesissä ei oteta näytteitä, vaan mittaustulokset tallennetaan suoraan tietokantaan.SFS-EN 14184. Water quality - Guidance standard for the surveying of aquatic macrophytes in running waters. CEN/TC 230/WG 2/TG 3/prEN 15460. Water quality - Guidance standard for the surveying of macrophytes in lakes. Standardiluonnos. CEN/TC 230/WG 2/TG 8/ prEN 14996. Water quality - Guidance on assuring the quality of biological and ecological assessments in the aquatic environment. Standardiluonnos. Eloranta P. 2004a: Perifytonmääritys luonnonalustoilta. Julkaisussa: Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät (Ruoppa M., Heinonen P. toim.). Suomen ympäristö 682. SYKE Helsinki. s. 23-26. [Periphyton sampling using natural substrates. In: Biological water assessment methods used in Finland. In Finnish] Eloranta P. 2004b: Piilevät. Julkaisussa: Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät (Ruoppa M., Heinonen P. toim.). Suomen ympäristö 682. SYKE Helsinki. s. 26-32. [Diatoms. In: Biological water assessment methods used in Finland. In Finnish] SFS-EN 13946. Water Quality - Guidance standard for the routine sampling and pretreatment of benthic diatoms from rivers. SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling. Bäck S., Ruuskanen A. 2000. Distribution and maximum growth depth of Fucus vesiculosus along the Finnish coastline. MB 136:303-307.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon. National quality assurance procedure including training programme confirmed during 2006. Rannikkovesissä makrofyyttimittausten yhdenmukaisuus varmistetaan ensimmäisen kenttäkauden interkalibroinnilla ja sillä että mittauksia tekee vain muutama henkilö.-QE1-3 Benthic invertebratesRWPohjaeläimet Seurannan tavoitteena on seurata taksonikoostumusta, runsaussuhteita, monimuotoisuustasoa, herkkien ja epäherkkien taksonien suhdetta ja tärkeiden taksonomisten ryhmien esiintymistä. Järvet: seuranta painottuu syvänteisiin, joissa standardin SFS 5076 mukainen Ekman-näytteenotto syys-lokakuussa. Aloitettu joillakin järvillä kivikkolitoraalin pohjaeläinseuranta, näytteenotto syksyllä standardin SFS 5077 mukaista potkuhaavintaa soveltaen. Joet: näytteenotto syksyllä koskihabitaateista standardin SFS 5077 mukaisesti potkuhaavilla. Rannikkovesissä pohjaeläimistön lajistoa, runsaussuhteita ja biomassaa seurataan perusseurantaan ja toiminnalliseen seurantaan määritellyillä paikoilla. Näytteenotto suoritetaan kvantitatiivisilla me-netelmillä, jotka on kuvattu standardeissa SFS-5076 ja SFS-5730. Näytteenottoväline on Ekman-noudin, tai van Veen noudin, kun paikka on ulompana saaristossa, jolloin käytetään suurempaa näytteenottovenettä.Poiminta laboratoriossa erikseen ohjeistettalla tavalla. Määritys pääsääntöisesti lajitasolle lukuunottamatta erikseen ohjeistettavia poikkeuksia. Rannikkovesien pohjaeläinnäytteet seulotaan kahden seulan läpi (1 mm ja 0,5 mm) Näytteet poimitaan laboratoriossa ja määritetään mahdollisimman tarkalle taksonomiselle tasolle ja punnitaan.Littoral: SFS-EN 28265 Water quality. Design and use of quantitative samplers for benthic macro-invertebrates on stony substrata in shallow freshwaters (ISO 8265:1988). SFS-EN 27828 Water quality. Methods of biological sampling. Guidance on handnet sampling of aquatic benthic macro-invertebrates (ISO 7828:1985). Profundal: SFS 5076, Water quality. Sampling of the bottom fauna on soft bottoms with an Ekman grab. Also used: SFS 5730. Water quality. Sampling of the bottom fauna and sediments on soft bottoms with tube sampler. Rivers: SFS 5077 Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä (Handnet sampling of the bottom fauna in running waters) SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus huolehtimalla lajimäärittäjien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE1-4 FishRWKalojen koostumus, runsaussuhteet ja ikärakenne Käytetyt menetelmät ovat CEN-standartoidut sähkökalastus virtavesien koskipaikoissa ja Nordic-verkkokoekalastus järvissä. Lakes: A national fish index under development planned to include metrics such as: number of fish species, cpue as total number of individuals and total biomass/net/night, biomass proportion of cyprinids, biomass proportion of predatory percids, occurrence of indicator species. Intetntion to participate inintercalibration of fish based classification tools for lakes. Rivers: A national fish index is under development, planned to be based on metrics such as number of fish species, number of 0+ salmonids per unit area, number of cyprinids per unit area, proportion of individuals of sensitive species, proportion of tolerant species. Also participation in the forthcoming project EFI+ (European Fish Index) and intercalibration of fish based classification tools for rivers.SFS-EN 14757 Water quality - Sampling of fish with multi-mesh gillnets. SFS-EN 14011 Water quality - Sampling of fish with electricity. CEN 14962: 2005 Water quality - Guidance on the scope and selection of fish sampling methods SFS-EN 25667-1. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). SFS-EN 25667-2. Water quality. Sampling. Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). SFS-EN ISO 5667-3:en. Water quality. Sampling. Part 3: Guidance on the preservation and handling of water samples (ISO 5667-3:2003). ISO 5667-4:1987. Water quality -- Sampling -- Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality -- Sampling -- Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality -- Sampling -- Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytetteenoton luotettavuus on varmistettu huolehtimalla näytteenottajien koulutuksesta sekä yhteisellä ohjeistuksella.-QE2-1-1 Water flowRWVirtauksen määrä ja dynamiikka joissa Virtauksen määrää (hydrologiassa termi virtaama) mitataan jatkuvasti (käytännössä usein tunneittain) tai vähintään päivittäin. Ymparistöhallinto kerää virtaamatietoja noin 500 kohteesta. Virtaama määritetään joko ns. purkautumistaulukosta, joka perustuu kohteessa tehtyihin yksittäisiin virtaaman mittauksiin ja jatkuviin vedenkorkeushavaintoihin, tai virtaamatiedot saadaan vesivoimalaitoksilta ja säännöstelypadoilta laskettuna vedenkorkeustietojen, turpiinien tehon ja patoluukkujen avauksen perusteella. Yksittäiset virtaaman mittaukset tehdään ympäristöhallinnossa joko siivikolla tai Dobbler -tutkalla, jotka ovat yleisesti käytettyjä tekniikoita hydrometriassa. Vedenkorkeusmittaukset tehdään yleensä joko liittämällä uimurimekanismi tai paineanturi piirturiin tai tallentimeen. Näiden laitteiden toimintaa valvotaan tekemällä säännöllisesti manuaalisia vedenkorkeuden mittauksia. Varsinaisten mittausten lisäksi virtaamien vuorokausiarvoja simuloidaan myös Vesistömallijärjestelmällä noin 6 000 pisteessä.Virtaamista tuotetaan vuorokausiarvot ympäristötietojärjestelmään (HERTTA). Virtaamien hetkelliset arvot (tuntiarvot) kerätään HYDRO-TEMPO tietokantaan. Ympäristöhallinnossa on hydrologisten aineistojen laskenta- ja raportointiohjelmisto HYD-VALIKKO, joka sisältää useita tilastollisia sovelluksia virtaama-aineistojen tarkasteluun.ISO/TC118 laatii ja päivittää hydrometrian standardeja (lukumäärä yli 50), joissa ohjeistetaan keskeiset virtaaman ja vedenkorkeuden mittausmenetelmät. CEN/TC318 laatii vastaavia eurooppalaisia standardia, jotka kattavat toistaseksi virtaaman mittaamisen siivikolla. Ympäristöhallinnossa vedenkorkeuden ja virtaaman mittaaminen on ohjeistettu lisäksi hydrologisessa laatujärjestelmässä, joka perustuu em. standardeihin.Ympäristöhallinnon keräämät jokien virtaama-aineistot ovat yleisesti melko luotettavia johtuen henkilöstön ammattitaidosta ja koulutuksesta sekä yhtenäisistä standardeista. Vuonna 2007 valmistuu virtaama-aineistojen tuottamiseen tarkoitettu ohjelmisto, jolla datan epävarmuutta voidaan arvioida kvantitatiivisesti mm. tarkastelemalla yksitäisten mittausten poikkeamia purkautumistaulukoiden mukaisista arvoista.-QE3-1General ParametersRWKemialliset ja fysikaalis-kemialliset yleiset laatutekijät ovat happipitoisuus, ravinnepitoisuus, suolaisuus, pH ja alkaliniteetti sekä humuksen määrää kuvaava veden väri. Näkösyvyys mitataan aina vesinäytteenoton yhteydessä. Lämpötila mitataan vesinäytteenoton yhteydessä järvissä ja rannikkovesissä vertikaalisarjana yleensä syvännealueella. Joesta lämpötila mitataan joko 1 m syvyydestä tai keskisyvyydestä yleensä sillalta. Näytteenottimena käytetään avointa, näytteenottosyvyydessä suljettavaa noudinta (Ruttner, Limnos- malli Isotalo tai putkinoudin), johon lämpömittari on kiinnitetty.Secchi depth is analysed with a white disc. O2 is analysed by Winkler's method. Conductivity is analysed with a platinum electrode (at 25 oC). Alkalinity is analysed titrimetrically (interpoint pH 4.5, endpoint pH 4.2) or Gran-alkalinity. The pH level is measured potentiometrically (at 25 oC) . Tot-N determination is initiated by digestion with peroxodisulphate, followed by reduction of NO3 with a Cd amalgam and determination of NO2 by the azo colour method. NO3-N and NO2-N are analysed using the same basic procedure as described above and NH4-N is analysed by the indophenol blue method. Tot-P and RP are analysed by the molybdenum blue method with ascorbic acid as a reductant; in Tot-P analysis peroxodisulphate digestion is used. Dissolved reactive P (DRP) is analysed as RP from a filtered (Nuclepore polycarbonate 0.4 µm) sample.SFS-EN 25813:1996. Veden laatu. Liuenneen hapen määritys. Jodometrinen menetelmä.Water quality. Determination of dissolved oxygen. Iodometric method (ISO 5813:1983). SFS-EN 27888:1994. Veden laatu. Sähkönjohtavuuden määritys Water quality. Determination of electrical conductivity (ISO 7888:1985). SFS 3021. Veden pH-arvon määritys. Determination of pH-value of water. VYH (NBWE) 1987. In house method for Gran-alkalinity. Based on Mackereth F.J.H., Heron J., Talling J.F. Water Analysis: Some revised methods for limnologist, Scientific publication no. 36, Freshwater Biological Association, Englanti 1978. SFS-EN 1189. Veden laatu. Fosforin määritys spektrometrisellä ammoniummolybdaattimenetelmällä. (kumottu). Korvaava: SFS-EN ISO 6878:en. Water quality. Determination of phosphorus. Ammonium molybdate spectrometric method (ISO 6878:2004). SFS-EN ISO 11905-1. Veden laatu. Typen määritys. Osa 1: Peroksodisulfaattihapetus. Water quality. Determination of nitrogen. Part 1: Method using oxidative digestion with peroxodisulfate (ISO 11905-1:1997) SFS 3032. Veden ammoniumtypen määritys. Determination of ammonia nitrogen of water. SFS 3030. Veden nitriitti- ja nitraattitypen summan määritys. Determination of the sum of nitrite and nitrate nitrogen in water SFS 3029. Veden nitriittitypen määritys. Determination of the nitrite nitrogen in water. SFS-EN 25667-1 and -2. Water quality. Sampling. Part 1: Guidance on the design of sampling programmes (ISO 5667-1:1980). Part 2: Guidance on sampling techniques (ISO 5667-2:1991). ISO 5667-4:1987. Water quality.Sampling. Part 4: Guidance on sampling from lakes, natural and man-made. ISO 5667-6:2005. Water quality. Sampling. Part 6: Guidance on sampling of rivers and streams. ISO 5667-14:1998. Water quality. Sampling. Part 14: Guidance on quality assurance of environmental water sampling and handling.Näytteenoton luotettavuus on varmistettu näytteenottajien henkilösertifioinnilla, määritysten luotettavuus laboratorioiden akkreditoinilla sekä yhteisellä ohjeistuksella. Luonnossa esiintyvä alueellinen ja ajallinen vaihtelu tuo epävarmuutta seurannan luotettavuuteen. Siksi joillakin tyyppinsä edustavilla on pyritty VPD:n vaatimuksia tiheämpään näytteenottoon.-QE3-2 Priority SubstancesRWRyhmään kuuluvat seuraavat 33 ainetta tai aineryhmää: Alakloori, antraseeni, atratsiini, bentseeni, pentabromidifenyylieetteri, kadmium ja kadmiumyhdisteet, C10-13-kloorialkaanit, klorfenvinfossi, klorpyrifossi, 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), diu-roni, endsulfaani, fluoranteeni, heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni, heksakloorisykloheksaani, isoproturoni, lyijy ja lyijy-yhdisteet, elohopea ja elohopeayhdisteet, naftaleeni, nikkeli ja nikkeliyhdisteet, nonyylifenolit, oktyylifenolit, penta-klooribentseeni, pentakloorifenoli, polyaromaattiset hiilivedyt (bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(k)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni ja indeno(1,2,3-cd)pyreeni)), simatsiini, tributyylitinayhdisteet, triklooribentseenit (kaikki isomeerit), trikloorimetaani ja trifluraliini. Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13-kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.Water quality - Sampling ISO 5667 Parts 1-5 and 6. DIN EN 12673: 1998. Gas chromatographic determination of some selected chlorophenols in water ISO 15680. Determination of trace elements by atomic absorption spectrometry with graphite furnace EN 13506: 2002. Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry EN ISO 10301: 1997. Determination of highly volatile halogenated hydrocarbons. Gas-chromatographic methods EN ISO 10695: 2000. Determination of selected organic nitrogen and phosphorus compounds. Gas chromatographic methods (liq-uid/liquid or liquid-solid extraction followed by gas chromatography) EN ISO 11369: 1997. Determination of selected plant treatment agents. Method using high performance liquid chromatography (HPLC) with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1996. Determination of certain organochlorine insecticides, polychlorinated biphenyls and chlorobenzenes. Gas chroma-tographic method after liquid-liquid extraction. ISO 15680: 2003. Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption. ISO 17294-2: 2003. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 2: Determination of 62 elements (ISO 17294-2:2003). ISO 17993: 2002. Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluorescence detection after liquid-liquid extraction. ISO CD 18857-1. Determination of selected alkylphenols using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method ISO DIS 18856: 2004. A method for the determination of phthalates in water after solid phase extraction and gas chromatography/mass spectrometry. ISO/DIS 17353: 2002. Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic method. USEPA Methods 637 and 640 - HPLC-UV, USEPA 8270C - GC-MS, ISO 8165-1 and 2:1999, EN 12918:1999, USEPA 507, GC-NPD.Näytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. -QE3-3 Non priority specific pollutantsRWRyhmään kuuluvat seuraavat 27 ainetta tai aineryhmää: a) Aldriini, dieldriini, endriini, isodriini, DDT (para-para-DDT), hiilitetrakloridi, tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) ja trikloo-rieteeni (trikloorietyleeni) b) Syanidit ja fluoridit sekä seuraavat metallit ja metalloidit ja niiden yhdisteet: sinkki, kupari, kromi, seleeni, arseeni, antimoni, molybdeeni, tina, barium, beryllium, boori, uraani, vanadiini, koboltti, tallium, telluuri ja hopea. Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13 -kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.Water quality - Sampling ISO 5667 Parts 1-5 and 6. DIN EN 12673: 1998. Gas chromatographic determination of some selected chlorophenols in water ISO 15680. Determination of trace elements by atomic absorption spectrometry with graphite furnace EN 13506: 2002. Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry EN ISO 10301: 1997. Determination of highly volatile halogenated hydrocarbons. Gas-chromatographic methods EN ISO 10695: 2000. Determination of selected organic nitrogen and phosphorus compounds. Gas chromatographic methods (liq-uid/liquid or liquid-solid extraction followed by gas chromatography) EN ISO 11369: 1997. Determination of selected plant treatment agents. Method using high performance liquid chromatography (HPLC) with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1996. Determination of certain organochlorine insecticides, polychlorinated biphenyls and chlorobenzenes. Gas chroma-tographic method after liquid-liquid extraction. ISO 15680: 2003. Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption. ISO 17294-2: 2003. Application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS). Part 2: Determination of 62 elements (ISO 17294-2:2003). ISO 17993: 2002. Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluorescence detection after liquid-liquid extraction. ISO CD 18857-1. Determination of selected alkylphenols using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method ISO DIS 18856: 2004. A method for the determination of phthalates in water after solid phase extraction and gas chromatography/mass spectrometry. ISO/DIS 17353: 2002. Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic method. USEPA Methods 637 and 640 - HPLC-UV, USEPA 8270C - GC-MS, ISO 8165-1 and 2:1999, EN 12918:1999, USEPA 507, GC-NPD.Näytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella.-QE3-4 Other national pollutantsRWRyhmään kuuluvat seuraavat 15 ainetta tai aineryhmää: Klooribentseeni, 1,2-diklooribentseeni, 1,4-diklooribentseeni, bentsyylibutyyliftalaatti (BBP), dibutyyliftalaatti (DBP), resor-sinoli (1,3-bentseenidioli), (bentsotiatsoli-2-yylitio) metyylitiosyanaatti (TCMTB), bentsotiatsoli-2-tioli, bronopoli, dimetoaat-ti, MCPA, metamitroni, prokloratsi), etyleenitiourea ja tribenuroni-metyyli (metyyli-2-(3-(4-metoksi-6-metyyli-1,3,5-triatsiini-2-yyli)3-metyyliureidosulfonyyli)bentsoaatti). Näytteenotto tulee suorittaa ISO 5667:1-6 standardien tai WFD CIS Guidance Documents:ien mukaisesti. Yleisimmät näytteenoton ongelmat johtuvat tutkittavien aineiden adsorptiosta näytteenottimeen tai näyteastiaan, aiemmasta käytöstä sekä pesu- ja huuhteluainejäämistä aiheutuvasta näytteenottimen ja näyteastian kontaminaatiosta, ja tutkittavien aineiden reaktioista näytteenottimen tai näyteastian materiaalien kanssa. Täten näytteenotossa on syytä huomioida tutkittavien aineiden ominaispiirteet ja valita esim. sellainen näyteastioiden materiaali (muovi/lasi) etteivät tutkitut aineet kiinnity materiaaliin, reagoi sen kanssa tai haihdu sen läpi. On suositeltavaa selvittää tarkat näytteenoton vaatimukset näytteet analysoivasta laboratoriosta.Määritysten tulee perustua akkreditoituneisiin menetelmiin tai luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Menetelmän määritysrajan on oltava 30% EQS-arvosta, mitä ei kaikkien aineiden tai aineryhmien osalta saavuteta. Tällaisia ovat mm. kadmium, klorpyrifossi, diuroni, endosulfaani, heksaklooribentseeni, pentaklooribentseeni, isoproturoni, bent-so(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, tributyylitinayhdisteet ja trifluralii-ni. Aineen pitoisuuden määritys voi perustua myös mallintamiseen, mikäli laadultaan hyväksyttäviä menetelmiä ei ole käytettävissä. Analyysimenetelmät samoja niin joki-, järvi- kuin rannikkovesinäytteille. Pentakloorifenoli (SFS-EN 12673); bentseeni ja bentseeniyhdisteet (ISO 15680: 2003); elohopea ja elohopeayhdisteet (SFS-EN 13506: 2002); heksaklooributadieeni (SFS-EN ISO 10301: 1997); alakloori, atratsiini, klorfenvinfossi, klorpyrifos-si, simatsiini, trifluraliini (SFS-EN ISO 10695: 2000); diuroni, isoproturoni (SFS-EN ISO 11369: 1997); endosulfaani, hek-saklooribentseeni, heksakloorisykloheksaani, pentaklooribentseeni, triklooribentseenit: EN ISO 6468: 1997; 1,2-dikloorietaani, dikloorimetaani, trikloorimetaani (SFS-EN ISO 15680: 2003); lyijy ja lyijy-yhdisteet, nikkeli ja nikkeliyhdis-teet, kadmium ja kadmiumyhdisteet (SFS-EN ISO 17294-2: 2003); bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bent-so(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, antraseeni, fluoranteeni, naftaleeni (SFS-EN ISO 17993: 2004); Nonyylifenolit, oktyylifenolit (ISO CD 18857-1); di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (SFS-EN ISO 18856: 2004); tributyylitinayhdisteet (SFS-EN 17353: 2002). Bromatuille difenyylieettereille ja, C10-13-kloorialkaaneille standardimenetelmää ei saatavilla.ISO 5667 Parts 1-6. Water quality Sampling. SFS-EN 12673 - Tiettyjen kloorifenolien kaasukromatografinen määritys vedestä ISO 15680: 2003 - Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naphthalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption SFS-EN 13506: 2002 - Determination of mercury by atomic fluorescence spectrometry SFS-EN ISO 10301: 1997 - Helposti haihtuvien halogenoitujen hiilivetyjen määritys kaasukromatografisesti SFS-EN ISO 10695: 2000 - Tiettyjen orgaanisten typpi- ja fosforiyhdisteiden määritys kaasukromatografisilla menetelmillä SFS-EN ISO 11369: 1997 - Determination of selected plant treatment agents using high performance liquid chromatogra-phy with UV detection after solid-liquid extraction EN ISO 6468: 1997 - Tiettyjen organokloori-insektisidien, polykloorattujen bifenyylien ja klooribentseenien määritys kaa-sukromatografisesti liuotinuuton jälkeen SFS-EN ISO 15680: 2003 - Gas-chromatographic determination of a number of monocyclic aromatic hydrocarbons, naph-thalene and several chlorinated compounds using purge-and-trap and thermal desorption SFS-EN ISO 17294-2: 2003 - Application of inductively coupled plasma mass spectrometry. Part 2: Determination of 62 elements SFS-EN ISO 17993: 2004 - Determination of 15 polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in water by HPLC with fluores-cence detection after liquid-liquid extraction ISO CD 18857-1 - Determination of selected alkylphenols. Part 1: Method for non-filtered samples using liquid extraction and gas chromatography with mass selective detection method for selected alkylphenols SFS-EN ISO 18856: 2004 - Determination of selected phthalates using gas chromatography/mass spectrometry SFS-EN 17353: 2002 - Determination of selected organotin compounds. Gas-chromatographic methodNäytteenoton pätevyys varmistetaan näytteenottajien henkilösertifioinnilla tai hakemalla näytteenottomenetelmien akkreditointia. Määritysten luotettavuus varmistetaan laboratorioiden akkreditoinnilla tai tilanteissa, joissa akkreditointi ei sovi, kolmannen osapuolen arvioinnilla tai pätevyyskokein. Raportoinnin pätevyys osoitetaan raportoijien koulutuksen ja työkokemuksen perusteella.-FIVHA5_SW1Kemijoen vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelma 1RYYValtioneuvoston asetuksen vesienhoidon järjestämiseksi (1040/2006) mukaan seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seurantapaikkoja tai -alueita, jotta pintavesien tila voidaan arvioida kokonaisuudessaan ja niiden luokittelu on mahdollista. Vesienhoidon seurantaohjelma (perus- ja toiminnallinen) laaditaan pitkälti hyödyntämällä jo olemassa olevia viranomaisen seurantaohjelmia ja velvoitetarkkailun tarkkailuohjelmia. Näitä täydennetään siten, että vesienhoitoalueella esiintyvät pintavesityypit ovat riittävästi edustetut perusseurannassa. Erityisesti pyritään lisäämään toiminnallista seurantaa hajakuormitetuilla alueilla. Biologisten laatutekijöiden seurantaa lisätään. Sisävesillä monipuolinen biologinen seuranta keskitetään joki- ja järvityyppien hyvin edustaville vertailupaikoille. Toiminnalliseen seurantaa valitaan muuttavaa toimintaa herkimmin kuvaava biologinen laatutekijä. Rannikkovesissä toimitaan samoin periaattein, paitsi että rannikkovesissä ei ole täysin vertailuoloja kuvaavia paikkoja. Vuoden 2006 lopussa valmistuviin ohjelmiin kirjataan myös seurannan lisätarve.http://www.ymparisto.fi/oiva00LWFIVHA5_SW1_LW1Kemijoen vesienhoitoalueen järvien osaohjelma 1Havaintopaikkojen valinnassa noudatetaan VPD Liite V kohtien 1.3.1 ja 1.3.2 periaatteita perusseurannan ja toiminnallisen seurannan verkkojen laadinnassa.Veden laatu-, pohjaeläin-, vesikasvi- ja kalaston näytteet otetaan tietyltä saurantapaikalta (site, station), jonka koordinaatit määrätään alueen laskennallisen keskipisteen mukaan tai merkitään samoiksi kuin järvisyvänteen tai rannikkoalueen vedenlaatun havaintopaikka. Joessa alueen koordinaatiksi valitaan joen tarkasteluyksikön merkittävin vedenlaadun havaintopaikka. Yllä tarkoitettu havaintopaikka on myös osapaikka (subsite). Muut osapaikat (subsites) voivat sijaita etäämpänä tästä pistemäisestä havaintopaikasta, mutta kuvaavat kuitenkin havaintopaikan edustaman alueen vesien tilaa. Osapaikat voivat edustaa tiettyä rajattua osa-aluetta (subsite type area; esim. koekalastusalue), linjaa (subsite type transect; esim. vesikasvillisuuslinja) tai ne voivat olla tietyn näytteenottokohdan ympäriltä valittuja osanäytteenottoja (subsite type multipoint, esim. pohjaeläinnäytteenotto).VHA-seurantaan otetaan pintavedet, joista otetaan raakavettä yhdyskuntien tarpeisiin. Mikäli veden laatuun vaikuttaa luvanvarainen toiminta, seurantatieto tulee vesistön velvoitetarkkailusta. Vesi-huoltolaitokset tarkkailevat ottamansa raakaveden määrää ja laatua (vesihuoltolaki 15§). Lisäksi pintavesien osalta on säädetty valtioneuvoston päätöksessä 366/1994, jonka mukaiset tarkkailuohjelmat hyväksyy AYK. Kyseisissä seurannoissa korostuvat veden käytön ja puhdistamisen kannalta tärkeät mittaukset. VN päätös 366/1994 ei selvästi kerro, mistä näytteet tulee ottaa. Vesihuoltolaitokset saattavat tehdä myös vesistötarkkailua, jonka havaintopaikat soveltuvat otettavaksi mukaan VHA-seurantaan. Mikäli tällaista havaintopaikkaa ei ole se täytyy perustaa. Vesistötarkkailun määritysvalikoimaa voidaan laventaa esim. ottamalla mukaan a-klorofylli ja sinilevien esiintyminen. Vesilaitoksen intressissä on myös seurata haitallisten ja vaarallisten aineiden esiintymistä, koska torjunta-aineita voi esiintyä intensiivisen maatalouden vaikutusalueella ja tällöin seurantatietoa ei saada luvanvaraisen toiminnan vesistötarkkailun kautta. Niissä tapauksissa, joissa vedenottovesissä on vesihuoltolaitosten suorittaman seurannan lisäksi muidenkin toiminnanharjoittajien tai ympäristöhallinnon seurantaa, tulee seurannan tiheys ja muuttujavalikoima yhteen sovittaa.UM42-8888QE1-2 Other aquatic flora216QE1-3 Benthic invertebrates3416QE1-3 Benthic invertebrates4216QE1-4 Fish28112QE2-1-1 Water flow63651QE2-4-1 Water flow73651QE3-1General Parameters4936RWFIVHA5_SW1_RW1Kemijoen vesienhoitoalueen jokien osaohjelma 1Havaintopaikkojen valinnassa noudatetaan VPD Liite V kohtien 1.3.1 ja 1.3.2 periaatteita perusseurannan ja toiminnallisen seurannan verkkojen laadinnassa.Veden laatu-, pohjaeläin-, vesikasvi- ja kalaston näytteet otetaan tietyltä saurantapaikalta (site, station), jonka koordinaatit määrätään alueen laskennallisen keskipisteen mukaan tai merkitään samoiksi kuin järvisyvänteen tai rannikkoalueen vedenlaatun havaintopaikka. Joessa alueen koordinaatiksi valitaan joen tarkasteluyksikön merkittävin vedenlaadun havaintopaikka. Yllä tarkoitettu havaintopaikka on myös osapaikka (subsite). Muut osapaikat (subsites) voivat sijaita etäämpänä tästä pistemäisestä havaintopaikasta, mutta kuvaavat kuitenkin havaintopaikan edustaman alueen vesien tilaa. Osapaikat voivat edustaa tiettyä rajattua osa-aluetta (subsite type area; esim. koekalastusalue), linjaa (subsite type transect; esim. vesikasvillisuuslinja) tai ne voivat olla tietyn näytteenottokohdan ympäriltä valittuja osanäytteenottoja (subsite type multipoint, esim. pohjaeläinnäytteenotto).VHA-seurantaan otetaan pintavedet, joista otetaan raakavettä yhdyskuntien tarpeisiin. Mikäli veden laatuun vaikuttaa luvanvarainen toiminta, seurantatieto tulee vesistön velvoitetarkkailusta. Vesi-huoltolaitokset tarkkailevat ottamansa raakaveden määrää ja laatua (vesihuoltolaki 15§). Lisäksi pintavesien osalta on säädetty valtioneuvoston päätöksessä 366/1994, jonka mukaiset tarkkailuohjelmat hyväksyy AYK. Kyseisissä seurannoissa korostuvat veden käytön ja puhdistamisen kannalta tärkeät mittaukset. VN päätös 366/1994 ei selvästi kerro, mistä näytteet tulee ottaa. Vesihuoltolaitokset saattavat tehdä myös vesistötarkkailua, jonka havaintopaikat soveltuvat otettavaksi mukaan VHA-seurantaan. Mikäli tällaista havaintopaikkaa ei ole se täytyy perustaa. Vesistötarkkailun määritysvalikoimaa voidaan laventaa esim. ottamalla mukaan a-klorofylli ja sinilevien esiintyminen. Vesilaitoksen intressissä on myös seurata haitallisten ja vaarallisten aineiden esiintymistä, koska torjunta-aineita voi esiintyä intensiivisen maatalouden vaikutusalueella ja tällöin seurantatietoa ei saada luvanvaraisen toiminnan vesistötarkkailun kautta. Niissä tapauksissa, joissa vedenottovesissä on vesihuoltolaitosten suorittaman seurannan lisäksi muidenkin toiminnanharjoittajien tai ympäristöhallinnon seurantaa, tulee seurannan tiheys ja muuttujavalikoima yhteen sovittaa.UM38-8888QE1-3 Benthic invertebrates3316QE1-4 Fish4216QE2-1-1 Water flow83651QE3-1General Parameters5836QE3-2 Priority Substances2120QE3-3 Non priority specific pollutants2121CWFIVHA5_SW1_CW1Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovesien osaohjelma 1Havaintopaikkojen valinnassa noudatetaan VPD Liite V kohtien 1.3.1 ja 1.3.2 periaatteita perusseurannan ja toiminnallisen seurannan verkkojen laadinnassa.Veden laatu-, pohjaeläin-, vesikasvi- ja kalaston näytteet otetaan tietyltä saurantapaikalta (site, station), jonka koordinaatit määrätään alueen laskennallisen keskipisteen mukaan tai merkitään samoiksi kuin järvisyvänteen tai rannikkoalueen vedenlaatun havaintopaikka. Joessa alueen koordinaatiksi valitaan joen tarkasteluyksikön merkittävin vedenlaadun havaintopaikka. Yllä tarkoitettu havaintopaikka on myös osapaikka (subsite). Muut osapaikat (subsites) voivat sijaita etäämpänä tästä pistemäisestä havaintopaikasta, mutta kuvaavat kuitenkin havaintopaikan edustaman alueen vesien tilaa. Osapaikat voivat edustaa tiettyä rajattua osa-aluetta (subsite type area; esim. koekalastusalue), linjaa (subsite type transect; esim. vesikasvillisuuslinja) tai ne voivat olla tietyn näytteenottokohdan ympäriltä valittuja osanäytteenottoja (subsite type multipoint, esim. pohjaeläinnäytteenotto).VHA-seurantaan otetaan pintavedet, joista otetaan raakavettä yhdyskuntien tarpeisiin. Mikäli veden laatuun vaikuttaa luvanvarainen toiminta, seurantatieto tulee vesistön velvoitetarkkailusta. Vesi-huoltolaitokset tarkkailevat ottamansa raakaveden määrää ja laatua (vesihuoltolaki 15§). Lisäksi pintavesien osalta on säädetty valtioneuvoston päätöksessä 366/1994, jonka mukaiset tarkkailuohjelmat hyväksyy AYK. Kyseisissä seurannoissa korostuvat veden käytön ja puhdistamisen kannalta tärkeät mittaukset. VN päätös 366/1994 ei selvästi kerro, mistä näytteet tulee ottaa. Vesihuoltolaitokset saattavat tehdä myös vesistötarkkailua, jonka havaintopaikat soveltuvat otettavaksi mukaan VHA-seurantaan. Mikäli tällaista havaintopaikkaa ei ole se täytyy perustaa. Vesistötarkkailun määritysvalikoimaa voidaan laventaa esim. ottamalla mukaan a-klorofylli ja sinilevien esiintyminen. Vesilaitoksen intressissä on myös seurata haitallisten ja vaarallisten aineiden esiintymistä, koska torjunta-aineita voi esiintyä intensiivisen maatalouden vaikutusalueella ja tällöin seurantatietoa ei saada luvanvaraisen toiminnan vesistötarkkailun kautta. Niissä tapauksissa, joissa vedenottovesissä on vesihuoltolaitosten suorittaman seurannan lisäksi muidenkin toiminnanharjoittajien tai ympäristöhallinnon seurantaa, tulee seurannan tiheys ja muuttujavalikoima yhteen sovittaa.UM6-8888QE1-3 Benthic invertebrates616QE3-1General Parameters1221Tutkinnallinen seuranta käynnistetään tapauskohtaisesti ongelmien ilmetessä. Tutkinnallinen seuranta aloitetaan: 1. jos syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiseen ei tiedetä; 2. jos perusseuranta osoittaa, että ympäristötavoitteita ei saavuteta, mutta toiminnallista seurantaa ei ole vielä aloitettu; 3. ympäristövahinkojen suuruuden ja vaikutusten selvittämiseksiGE1 Groundwater level and yieldPohjaveden pinnankorkeus mitataan kentällä joko käsimittauksena tai automaattisilla vedenpinnankorkeusmittareilla.Pohjaveden pinnankorkeuden käsimittauksessa voidaan käyttää joko tarkoitukseen suunniteltua mittaa tai elektronista pohjavedenpinnan korkeuden mittalaitetta.Pohjaveden pinnankorkeus voidaan ilmoittaa mm. N60-tasoon kiinnitettynä, jolloin nolla-taso määräytyy vuoden 1960 keskimääräisen merenpinnan tasosta Helsingissä, putken päästä mitattuun eteisyyteen, maan pinnasta mitattuun eteisyyteen tai kaivon kannesta mitattuun etöisyyteen.GE2 General parametersGE2-1 Oxygen contentPohjaveden happipitoisuus voidaan määrittää joko kentällä tai laboratoriossa joko kemiallisesti tai mittarilla.Näyte otetaan kaivosta tai havaintoputkesta pääsääntöisesti putkinoutimella, imupumppaus menetelmällä, uppopumppaus menetelmällä. käsikäyttöisellä kaivo-pumpulla tai jalkapumpulla/painekaasulla toimivalla kaivopumpulla. Elektrometrinen tai ioniselektiivinen määritys, elektrometrinen tai ioniselektiivinen määritys, maastossa, titrimetrinen kentällä tai titrimetrinen, potentiometrinen. Mikäli happipitoisuus määritetään laboratoriossa titraamalla näytteeseen lisätään saostusreagenssit heti näytteenoton jälkeen.Liuenneen hapen määritykseen käytetään yleisesti SFS-EN 25813 mukaista menetelmää, joka on perustuu ISO 5813:1983 standardiin. SFS-EN 25813 on ns. Winklerin menetelmä, jota on muunneltu ottaen huomioon muutamia häiriötekijöitä.Jodometrinen menetelmä on referenssimenetelmä liuenneen hapen määrittämiselle vedestä. Se soveltuu kaikentyyppisille vesille, joiden liuenneen hapen konsentraatio on yli 0,2 mg/l aina hapen kaksinkertaiseen kyllästeisyyteen asti (n. 20 mg/l) ja joissa ei ole häiritseviä aineita. Helposti hapettuvat orgaaniset aineet, kuten tanniinit, humushappo ja ligniinit, häiritsevät määritystä. Hapettuvat rikkiyhdisteet, kuten sulfidit ja tiourea, häiritsevät myös, samoin aktiivinen biologinen toiminta, joka helposti kuluttaa happea. Jos vesi sisältää tällaisia aineita, määritys tulee tehdä mieluummin standardissa ISO 5814 esitetyllä elektrokemiallisella menetelmällä. Nitriitit eivät häiritse määritystä, jos niiden konsentraatio ei ylitä 15 mg/l, koska ne hajoavat lisättäessä natriumatsidia. Jos vesi sisältää hapettavia tai pelkistäviä aineita, menetelmää on muutettava.GE2-2 pH ValuePohjaveden pH voidaan määrittää joko kentällä mittarilla tai laboratoriossa.Näyte otetaan kaivosta tai havaintoputkesta pääsääntöisesti putkinoutimella, imupumppaus menetelmällä, uppopumppaus menetelmällä. käsikäyttöisellä kaivo-pumpulla tai jalkapumpulla/painekaasulla toimivalla kaivopumpulla. Määritettäessä pH:ta käytetään yleisesti SFS 3021 standardin mukaista menetelmää. Elektrometrinen tai ioniselektiivinen määritys, elektrometrinen tai ioniselektiivinen määritys, maastossa tai elektrometrinen tai ioniselektiivinen määritys, jonka esikäsittelynä inkubointi 10 min.GE2-3 ConductivityPohjaveden sähkönjohtavuus voidaan määrittää joko kentällä tai laboratoriossa. Näyte otetaan kaivosta tai havaintoputkesta pääsääntöisesti putkinoutimella, imupumppaus menetelmällä, uppopumppaus menetelmällä. käsikäyttöisellä kaivo-pumpulla tai jalkapumpulla/painekaasulla toimivalla kaivopumpulla. Konduktometrinen, 20 °C tai 25 °C sekä konduktometrinen, 25 °C, maastossa Pohjaveden sähkönjohtavuuden määrittämiseen käytetään yleisesti SFS-EN 27888 standardiin perustuvaa menetelmää, joka perustuu ISO 6595:1982 standardiin. GE2-4 NitrateNitraattipitoisuus määritetään pääsääntöisesti laboratoriossa. Näyte otetaan kaivosta tai havaintoputkesta pääsääntöisesti putkinoutimella, imupumppaus menetelmällä, uppopumppaus menetelmällä. käsikäyttöisellä kaivo-pumpulla tai jalkapumpulla/painekaasulla toimivalla kaivopumpulla.Nitraattipitoisuus määritetään yleisesti nitraattityppipitoisuutena. Käytössä on pääsääntöisesti kaksi määritysmenetelmää joko spektrometria, FIA kolorimentrinen menetelmä tai ionikromagrafinen menetelmä. Ionikromatografiassa käytetään suodatusta esikäsittelynä. Spektromentrisessä menetelmässä voidaan käyttää esikäsittelynä suodatusta, kerasaostusta Mg(OH)2, tai suodatusta polykarbonaatilla (0,4 µm). Yleisesti käytössä on SFS-EN ISO 13395 standardi Em. Standardin mukainen mentelmää voidaan soveltaa pitoisuusalueilla: nitriittyppi 0,01-1 mg/l ja nitriitti- ja nitraattitypen summa 0,2-20 mg/l. GE2-5 AmmoniumPohjaveden ammoniumpitoisuus määritetään pääsääntöisesti laboratoriossa. Näyte otetaan kaivosta tai havaintoputkesta pääsääntöisesti putkinoutimella, imupumppaus menetelmällä, uppopumppaus menetelmällä. käsikäyttöisellä kaivo-pumpulla tai jalkapumpulla/painekaasulla toimivalla kaivopumpulla. Ammoniumpitoisuus määritetään yleisesti ammoniumtyppipitoisuutena.Yleisesti käytössä on SFS 3032 standardiin perustuva menetelmä. Käytössä on pääsääntöisesti kaksi määritysmenetelmää joko spektrometria, FIA kolorimentrinen menetelmä tai ionikromagrafinen menetelmä. Ionikromatografiassa käytetään suodatusta esikäsittelynä. Spektromentrisessä menetelmässä voidaan käyttää esikäsittelynä suodatusta, kerasaostusta Mg(OH)2, tai suodatusta polykarbonaatilla (0,4 µm). Standardi soveltuu luonnonvesien ja vähäisessä määrin likaantuneiden vesien ammoniumtyppipitoisuuden määrittämisaen. Suurin ammoniumtyppipitoisuus, joka voidaan suoraan määrittää, on noin 1200 µg/l. Pitoisuuden ollessa suurempi analyysi suoritetaan laimennetusta näytteestä. Pienin määritettävissä oleva ammoniumtyppipitoisuus on noin 1 µg/l. Rauta häiritsee omalla värillään määritystä, jos rauta(III)ionien pitoisuus on suurempi kuin 5 mg/l. Absorbanssi kasvaa noin 10 %:lla, jos rauta(lll)pitoisuus on suurempi kuin 10 mg/l. Sulfidi vaikuttaa häiritsevästi, jos sen pitoisuus on suurempi kuin 2 mg/l. Koska ammoniumtyppipitoisuus on yleensä suuri sulfidipitoisissa vesissä, sulfidin aiheuttama häiriö voidaan välttää laimentamalla näyte. Jos elohopea(II)ionien pitoisuus on 2-40 mg/l, absorbanssiarvo alenee noin 20 %:lla. Magnesiumin ja kalsiumin saostuminen hydroksideina, etenkin merivesinäytteissä, estetään sitomalla ne kompleksiyhdisteiksi sitraatin kanssa. Täydellisen reaktion saavuttamiseksi näytteen pH-arvon on reagenssien lisäyksen jälkeen oltava 10,8-11,4. Tämän vaatimuksen täyttävät näytteet, joiden saliniteetti on pienempi kuin 8 promillea. GE3 Other pollutantsMuut pohjaveden seurantaohjelmassa olevat pohjaveden laatupapametrit määritetään pääsääntöisesti laboratoriossa.Näyte otetaan kaivosta tai havaintoputkesta pääsääntöisesti putkinoutimella, imupumppaus menetelmällä, uppopumppaus menetelmällä. käsikäyttöisellä kaivo-pumpulla tai jalkapumpulla/painekaasulla toimivalla kaivopumpulla.Kunkin pohjaveden muun laatuparametrin analysoinnissa käytettään kansainvälisiin tai kansallisiin standardeihin perustuvia menetelmiä.FIVHA5_GW_AR_1Kemijoen vesienhoitoalueen pohjavesialueiden seurantaosaohjelma 1RYYNValtioneuvoston asetuksen vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) 20 § mukaan seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seurantapaik-koja tai –alueita, jotta pohjavesien tila voidaan arvioida kokonaisuu-dessaan ja niiden luokittelu on mahdollista. Seurantaverkon seurantapaikat on valittu siten, että niiden perusteella saadaan muodostettua kuva vesienhoitoalueen kullekin pohjavesiryhmälle tyypillisestä veden laadusta ja määrällisestä tilasta ja seurata niiden kehitystä tulevaisuuteen ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin suojelun tehostamiseksi.Vesienhoidon seurantaohjelma (perus- ja toiminnallinen) on laadittu pitkälti hyödyntämällä jo olemassa olevia viranomaisen seurantaoh-jelmia ja velvoitetarkkailun tarkkailuohjelmia. Toiminnalliseen seu-rantaan valitaan pohjaveden kemiallista tilaa muuttavien toimintojen vaikutuksia kuvaavia laatutekijöitä.Seurantapaikkaan voidaan liittää useampia samassa pohjavesimuo-dostumassa sijaitsevia havaintopaikkoja. Vedenottoalueilla olevilla seurantapaikoilla on tyypillistä, että pohjaveden laatu määritetään eri havaintopaikasta esim. vedenottamon kaivosta ja pohjaveden pinnan-korkeus alueelle sitä varten asennetuista havaintoputkista. (Seurantapaikkojen kemiallisen tilan havaintopaikka on yleensä vedenottamon hana ja määrällisen tilan havaintopaikat sijoittuvat yleensä vajaan kilometrin päähän toisistaan) rin päähän tyypillisesti toisistaan. Ei oleNot ApplicableAYK täyttää. Voi täyttää kun tiedetään ohjelmataso yleensä. Kemiallinen seuranta >1-2 kertaa vuodessa(?). Määrällisen tilan seu- ranta >2 kertaa vuodessa.22180Vesienhoitoalueen seuranta - Seurannan periaatteet ja esimerkkejä seurantaohjelman laatimiseen. Ympäristöministeriön raportteja 20/2006, Helsinki http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=218489&lan=fi Suomen luokitellut pohjavesialueethttp://www.ymparisto.fi/oivaGE1 Groundwater level and yield-888821GE2-1 Oxygen content-888821GE2-2 pH Value-888821GE2-3 Conductivity-888821GE2-4 Nitrate-888821GE2-5 Ammonium-888821GE3 Other pollutants-888821FIVHA5_GW_ST_1Kemijoen vesienhoitoalueen pohjavesiasemien seurantaosaohjelma 1RYYNValtioneuvoston asetuksen vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) 20 § mukaan seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seurantapaikkoja tai –alueita, jotta pohjavesien tila voidaan arvioida kokonaisuudessaan ja niiden luokittelu on mahdollista.Vesienhoidon seurantaohjelma (perus- ja toiminnallinen) on laadittu pitkälti hyödyntämällä jo olemassa olevia viranomaisen seurantaoh-jelmia ja velvoitetarkkailun tarkkailuohjelmia. Toiminnalliseen seu-rantaan valitaan pohjaveden kemiallista tilaa muuttavien toimintojen vaikutuksia kuvaavia laatutekijöitä.Seurantapaikkaan voidaan liittää useampia samassa pohjavesimuodos-tumassa sijaitsevia havaintopaikkoja. Vedenottoalueilla olevilla seu-rantapaikoilla on tyypillistä, että pohjaveden laatu määritetään eri ha-vaintopaikasta esim. vedenottamon kaivosta ja pohjaveden pinnankor-keus alueelle sitä varten asennetuista havaintoputkista.Ei oleNot ApplicableEi ole4-8888-8888Vesienhoitoalueen seuranta - Seurannan periaatteet ja esimerkkejä seurantaohjelman laatimiseen. Ympäristöministeriön raportteja 20/2006, Helsinki http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=218489&lan=fi Ympäristön seuranta Suomessa 2006 - 2008. Suomen ympäristö 24/2006, Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 2006 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=56069&lan=fi http://www.ymparisto.fi/oivaGE1 Groundwater level and yield3-88881GE2 General parameters241GE2-1 Oxygen content-8888-8888-8888GE2-2 pH Value-8888-8888-8888GE2-3 Conductivity-8888-8888-8888GE2-4 Nitrate-8888-8888-8888GE2-5 Ammonium-8888-8888-8888GE3 Other pollutants241